Miijatus-otus haluaa kertoa ihmisille, että ei haluaisi lokeroida ihmisiä kummiskaan! Esimerkiksi eräs poikaystävän ystävän likkakaveri on tosi huippua seuraa, eräs toinen likka on kans satahuippu, ja...
Noh, tarkemmin alan miettimään niin oikeastaan minulla on vain muutama sellainen likkakaveri jotka on sellasia et AWWWWWWMOIIIIIGÄNNÄDÄÄNAWWjeekavereiitaafööevööö!
Mutta kuten sen tietää, minulla on oikeastaan parit parhaimmistoa. Ja en voi yksinkertaisesti valita kummasta on se parempi, koska sitä ei voi tehdä. Toisen kanssa ollaan useammin tekemisessä, ja toisen kanssa kun nähdään, se on kuin olisi vasta eilen nähty.♥ Eli kysymyksessä ovat siis Sonja ja Miikku.♥
ELI EKA TARINA.
Miikku on ollut jo yli 10 vuotta minun elämässäni. Ainoa ihminen (jos sukulaisia ei lasketa) joka on pysynyt rinnallani, vaikka olenkin välissä tehnyt elämästä yhtä suurta draamaa, saanut epämääräisiä huhuja, sun muita. Ei mun Miikku piittaa, se vaa tukee.♥
Meijän tarina alko 2003 syyskuussa (MULLA ON IHA OIKEE DOKUMENTTIKI SIITTÄ MUTTA EN LÖYÄ- oon kirjottanu semmosee kalenterin sivuun ylös että:) meidän ala-asteella, koska sielä oli sellainen päivä että yövyttiin siellä. Päivä oli iha OK.
Mutta kun pääsimme valitsemaan luokasta paikkoja, Miikku kysyi minulta onko vieressä tilaa. "Njoo, siihe vaa :)" Tämän jälkeen tietenkin eväät esille ja tätä rataa. Äiti oli pakannut minulle jotain typeriä smartieskeksejä? Miikku muistaa, koska hän kuuli, kuinka pistin metelin pystyyn etten varmana syö. "Tuota.. Jos sinä et syö noita nii saanko mä?" JA TÄSTÄ TARINA ALKOI!
Harmi ku tällä koneella ei ole oikein kuveja Miikusta ja minusta, äitiltä löytyisi jopa sen aikaisia, kun asuimme vielä Raahessa (Hyvä on ihmiset, olen Raahesta kotoisin.) ja olimme hirrrveitä GOOTTEJA. LOL.♥ Mitälie, mutta parhaita me oltiin. Rullaluisteltiin jopa ala-asteemme katolla. ;) (Anteeksi äiti.)
Jos Miikulle sopii, joskus teen hänestä sellaisen päivityksen, jossa on ne KAIKKI MEIDÄN NOLOT KUVAT. >D♥
SITTEN ALKAAKIN TOINEN TARINA.
Sonjan kanssa ollaan tunnettu niin kauan, kuin olenkaan asunut täällä E-Pohjanmaalla.
Hienon ensivaikutelmankin tein, tulin uutena oppilaana heidän yläasteelle. Välitunneilla menin PERIAATTEESSA ruusumarjapuskaan, olin siinä vieressä vain ja potkin maata ja tsättäsin Miikulle, kuinka kamalaa ku ei kehtaa mennä mihinkää porukkaan.
Sonja tuli sitten sen aikaisen kaverinsa kanssa luokseni. Hieman siinä oli kiusallinen tilanne, säästä piti jopa puhua, mietin vaa siinä koko ajan että MIKSETSÄÄVITUNHOMOMIIAPUHUMITÄÄVOILUOJASAATAASHÄVETÄMIKSISANOJOTAKIAHSDIAHRFSDJ. Sonja sitten kehaisi kravaattiani. "No sillee, tuosa näköjää on vähän kuolaa tai jotaki.." Miijatus-otus tuumaa. Voi luoja mikä häpeä iski. :D
Silloin tällöin oltiin tekemisessä, mutta ajauduin toisen ihmisen seuraan.
Kun tuli 18v pian täyteen minulla, pidin juhlat kämpilläni, johon olin vasta muuttanut. Kutsuin sinne kaikkea, Sonjan veljensä kanssa ja sitä rataa. Sonjan veljellä oli aikas mielenkiintoinen tyttöystävä myös, joten jostain ihmeen syystä ajauduimme Sonjan kanssa pihalla hieman KESKUSTELEMAAN asiasta. Ja siittä lähtien Sonja on kuulunut kalustooni.
Se on se, jolle soitan ku tulee hätä, se on se joka tukee ja ei tuomitse. Se on se mun Sonja.♥
Siittä löytyki vähä kuveja,joten kosto on suloinen. (http://vonsoona.blogspot.fi/2013/12/blogihaaste-7-paras-ystavani.html)
Mutta kuten sen tietää, minulla on oikeastaan parit parhaimmistoa. Ja en voi yksinkertaisesti valita kummasta on se parempi, koska sitä ei voi tehdä. Toisen kanssa ollaan useammin tekemisessä, ja toisen kanssa kun nähdään, se on kuin olisi vasta eilen nähty.♥ Eli kysymyksessä ovat siis Sonja ja Miikku.♥
ELI EKA TARINA.
Miikku on ollut jo yli 10 vuotta minun elämässäni. Ainoa ihminen (jos sukulaisia ei lasketa) joka on pysynyt rinnallani, vaikka olenkin välissä tehnyt elämästä yhtä suurta draamaa, saanut epämääräisiä huhuja, sun muita. Ei mun Miikku piittaa, se vaa tukee.♥
Meijän tarina alko 2003 syyskuussa (MULLA ON IHA OIKEE DOKUMENTTIKI SIITTÄ MUTTA EN LÖYÄ- oon kirjottanu semmosee kalenterin sivuun ylös että:) meidän ala-asteella, koska sielä oli sellainen päivä että yövyttiin siellä. Päivä oli iha OK.
Mutta kun pääsimme valitsemaan luokasta paikkoja, Miikku kysyi minulta onko vieressä tilaa. "Njoo, siihe vaa :)" Tämän jälkeen tietenkin eväät esille ja tätä rataa. Äiti oli pakannut minulle jotain typeriä smartieskeksejä? Miikku muistaa, koska hän kuuli, kuinka pistin metelin pystyyn etten varmana syö. "Tuota.. Jos sinä et syö noita nii saanko mä?" JA TÄSTÄ TARINA ALKOI!
Harmi ku tällä koneella ei ole oikein kuveja Miikusta ja minusta, äitiltä löytyisi jopa sen aikaisia, kun asuimme vielä Raahessa (Hyvä on ihmiset, olen Raahesta kotoisin.) ja olimme hirrrveitä GOOTTEJA. LOL.♥ Mitälie, mutta parhaita me oltiin. Rullaluisteltiin jopa ala-asteemme katolla. ;) (Anteeksi äiti.)
Jos Miikulle sopii, joskus teen hänestä sellaisen päivityksen, jossa on ne KAIKKI MEIDÄN NOLOT KUVAT. >D♥
SITTEN ALKAAKIN TOINEN TARINA.
Sonjan kanssa ollaan tunnettu niin kauan, kuin olenkaan asunut täällä E-Pohjanmaalla.
Hienon ensivaikutelmankin tein, tulin uutena oppilaana heidän yläasteelle. Välitunneilla menin PERIAATTEESSA ruusumarjapuskaan, olin siinä vieressä vain ja potkin maata ja tsättäsin Miikulle, kuinka kamalaa ku ei kehtaa mennä mihinkää porukkaan.
Sonja tuli sitten sen aikaisen kaverinsa kanssa luokseni. Hieman siinä oli kiusallinen tilanne, säästä piti jopa puhua, mietin vaa siinä koko ajan että MIKSETSÄÄVITUNHOMOMIIAPUHUMITÄÄVOILUOJASAATAASHÄVETÄMIKSISANOJOTAKIAHSDIAHRFSDJ. Sonja sitten kehaisi kravaattiani. "No sillee, tuosa näköjää on vähän kuolaa tai jotaki.." Miijatus-otus tuumaa. Voi luoja mikä häpeä iski. :D
Silloin tällöin oltiin tekemisessä, mutta ajauduin toisen ihmisen seuraan.
Kun tuli 18v pian täyteen minulla, pidin juhlat kämpilläni, johon olin vasta muuttanut. Kutsuin sinne kaikkea, Sonjan veljensä kanssa ja sitä rataa. Sonjan veljellä oli aikas mielenkiintoinen tyttöystävä myös, joten jostain ihmeen syystä ajauduimme Sonjan kanssa pihalla hieman KESKUSTELEMAAN asiasta. Ja siittä lähtien Sonja on kuulunut kalustooni.
Se on se, jolle soitan ku tulee hätä, se on se joka tukee ja ei tuomitse. Se on se mun Sonja.♥
Siittä löytyki vähä kuveja,joten kosto on suloinen. (http://vonsoona.blogspot.fi/2013/12/blogihaaste-7-paras-ystavani.html)
 |
| Tiikeriä. |
 |
| Sonjaa.♥ |
 |
| GANGSTAAAAduckfacegrouppi. |
 |
| Me ollaa aika kovia kalastaa kans. |
 |
| Sonja joskus uhrautuu mun harrastuksille. |
 |
| Sonja myös vihaa pikkukaloja, eikä anna niitte olla rauhassa. |
 |
| Sonja osaa myös kalastaa suuria kaloja. |
 |
| Sonja myös osaa ilmestyä kuviin. |
 |
| Ehkä hieman humalassa tiikerin jälkeen? |
 |
| Jotain jännittävää, en tiedä. :DD |
 |
| NOKU AWW. |
 |
| Piirsin meistä kuvan. Humalassa. |
 |
| Tähän tilanteeseen ajan Sonjan yleensä. KRAPULA. Mitä Sonjalla ei ole. |
Mutta haluan siltikin painottaa SUURESTI. Te muutki tyypit ootte tosi hyviä! Kyllä te tiiätte, keistä puhun. Jos joku lukee tätä. Mun on vaan niin vaikia tutustua ihmisiin, että antakaa anteeksi jos olen antanut oudon kuvan itsestäni (sitä en pyyä sillee anteeksi :D) ja jos olette kuulleet minusta jotain, ja uskotte sen: Ei tarvi tutustuakkaa muhu sitte, kerta NIIIIIIN tiiätte musta KAAIIIKEEENLAAIISTA. :)
Ehkä mää jatkan tässä tätä siivousta, sain jo tiskattua! MIIJATUS-OTUS ON TISKANNUT?! MAAILMANLOPPU ISKEE HALOO IHMISET TURVAAAN!!!!!
Postaus 10 - Päivän asu
Postaus 11 - Sisarukseni
Postaus 12 - Käsilaukussani
Postaus 15 - Unelmani
Olin ihan unohtanu mun ekan rapulan :D .. mutta tais se olla sun syy samoin ekakännioksennus . :DD ah niin hyvää kambiinaa <3
VastaaPoista